keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tassunjälki pinttynyt sydämmeen



Aamulla herään vierestäsi. 
Toivotat huomenet ja heilautat häntääsi. 
Katsot nappisilmilläsi suoraan minua.
Minun on lähdettävä töihin. 
Jäät katsomaan perääni, "nähdään illalla".




Illalla,
kun avaan oven, ei kukaan tule vastaan. 
Ei ole sitä rakasta, joka heiluttaisi häntää. 
Joka herättää aamulla kiipeämällä sänkyyn johon emme yhdessä mahdu.
Joka syö ruokasi pöydältä.
Joka työntää märän kuonon peiton alle.
Joka hyppii vasten.
Joka kesken lenkin istuu eikä liikahda mihinkään.
Joka nuolaisee kyyneleesi, kun olet itkenyt.

Ei ole enää rakasta, 
jonka kaulaan voisit syöksyä kun olet iloinen tai surullinen.
Joka on läsnä aina, ja kuuntelee valppaana.
Suojelee joka tilanteessa.

On vain tyhjä makuupaikka.




8,5 vuotta olit rinnallani.
Kuka olisi arvannut, että jonain päivänä
löydettäisiin kasvain.
Silloin piti tehdä kaikista vaikein päätös.
Eutanasia.
Mutta nyt sinun on hyvä olla.
Ei enää kipuja.
Rakas ystävä, minulla on sinua ikävä.




Minun matkani on kuljettu loppuun. 
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet. 
Älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle, vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme. 
Silitä turkkiani niin kauan kunnes olen kulkenut rajan yli ja sydämeni sammunut. 
Muistele minua, mutta älä takerru minuun vaan jatka eteenpäin. 
Kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Lapsuuden maisemat






Katselen lapsuuden maisemia. 
Kylmä tuuli puhaltaa vasten kasvoja. 
Palelee.
Kävelen pellon reunaa pitkin suoraan vanhan rakennuksen raunioille.
Yhtä seikkailun haluinen rämäpää kuin lapsena.
Pakko kiivetä!


Kun siinä ympärilleni katson, näen suoraan lapsuuteen.
Ukki, mummi, traktori, pellot, heinälato, kissanpentuja, omenapiirakka.
Aina juostiin pääkolmantena jalkana milloin mihinkin seikkailemaan.
Minä, veljet, serkut. 
Haikeus.
Nyt ukki katselee meitä pilven päältä.
Me aikuistumme.
Lapsuuden maisemat rapistuvat ja ränsistyvät.
Nautin vielä kun voin.



xoxo Heidi



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Hei hei mitä kuuluu?

Pahoittelen näin pitkää postaustaukoa! En ole lopettamassa, ei hätää. On vain ollut hurjasti kiireitä työharjottelun takia, ja viikonloput olen viettänyt muualla kuin koneen äärellä. Mutta kuvia on kertynyt, joten varoitan nyt että näitä on jokunen.





Harjottelu on mennyt kivasti :) Ennakkoluulot kaikkosivat jo ekana päivänä ja viihdyn aina töissä! Ei voi sanoa muuta kuin että omalla alalla ollaan. Ainut asia josta ressiä repii vähemmästäkin, on ne hemmetin näyttöpaperit... Siis miten asiat voidaankin selittää niin monimutkaisesti?? Noh, mutta vielä tässä on aikaa.






Ylemmät kuvat on yheltä Revonlahella vietetyltä viikonlopulta :) Alemmat kuvat onkin sitten Savonlinnasta päin, jossa perheellä yks viikonloppu vieteltiin.









Mä kävin myös mutsin kanssa hakemassa mun wanhojentanssi mekon! Oon kyllä niiiiin tyytyväinen siihen, parempaa en olisi voinut kuvitella. Alhaalla hieman jo kyseisestä mekosta vihiä, jätetään loput vähän tuonnemaksi... ;)


Mä en ehdi nyt tämän ihmeempää kirjoitella, mutta tiedossa olis lisää kuvia ja aatteita nyt (toivottavasti) lähiaikoina! Stay tuned!

xoxo Heidi