maanantai 27. lokakuuta 2014

Lapsuuden maisemat






Katselen lapsuuden maisemia. 
Kylmä tuuli puhaltaa vasten kasvoja. 
Palelee.
Kävelen pellon reunaa pitkin suoraan vanhan rakennuksen raunioille.
Yhtä seikkailun haluinen rämäpää kuin lapsena.
Pakko kiivetä!


Kun siinä ympärilleni katson, näen suoraan lapsuuteen.
Ukki, mummi, traktori, pellot, heinälato, kissanpentuja, omenapiirakka.
Aina juostiin pääkolmantena jalkana milloin mihinkin seikkailemaan.
Minä, veljet, serkut. 
Haikeus.
Nyt ukki katselee meitä pilven päältä.
Me aikuistumme.
Lapsuuden maisemat rapistuvat ja ränsistyvät.
Nautin vielä kun voin.



xoxo Heidi



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti