torstai 12. maaliskuuta 2015

Kohta 18 ja ikäkriisi

5 yötä niin ollaan aikuisten kirjoissa. Etitään töitä, kämppää, maksetaan laskuja, otetaan omiin nimiin vakuutuksia. Saadaan ajokortti kouraan, aletaan miettimään auton hankintaa. Lauseet aloitetaan "Sit kun on töistä vapaata, kun on aikaa...". Joudutaan itse tekemään niitä isoja päätöksiä. Järjestellään asiat niin että pärjää omillaan.
EI HERRANJESTAS!


Onko pakko? Muistan kun vielä puol vuotta takaperin ootin tota nimenomaista päivää kuin kuuta nousevaa. "Sit ku täytän 18 plaaplaaplaa..." Nyt se on jo ihan käsinkosketeltavissa eikä se edes tunnu siistiltä. Päin vastoin. Pikemminkin jännittää se, osaanko järkätä omat asiat niin että pärjään?... Onhan se toki siistiä että saa ottaa tatuointeja/lävistyksiä, ravata baareissa, ostaa alkoholi- ja tupakkatuotteita, saa ajokortin... Mutta se karumpipuolikin löytyy.

Mutta toisaalta: mulla on koulutus hyvä tuloiseen ammattiin, autokoulu yli puolessavälissä, kämppää jo suunnitteilla poikakaverin kanssa, keikkatöitä aina sopivanverran, ja kaikkein tärkeitä: läheiset tukena<3 Ehkä mä panikoin ihan turhaan, enkä tiedä käykö/onko kukaan muu käynyt tätä samaista ikäkriisivaihetta läpi. Hassua ajatella, että se "isin pikku pintetta" onki jo kohta aikuisten kirjoissa... Vaikka oman elämäni Peter Pan olenkin.

xoxo Heidi