tiistai 15. joulukuuta 2015

It's cold outside. Almost colder than my heart.

Paljon on tapahtunut, niin ikäviä kuin mukaviakin asioita.On ollut hyviä, ja huonoja päiviä. Iloa ja surua. Nyt jos itseltäni kysyn, mitä tekisin toisin. Vastaisin: kuuntelisin enemmän unelmiani. En antaisi kenenkään viedä minä- kuvaani. Olisin rohkeampi. Mutta jos kaiken tämän olisin tuolloin tehnyt, missä olisin nyt ja olisinko sama ihminen kuin nyt? 
Kaiken tämän jälkeen olen tässä: asustelen vanhempieni luona, omistan aina toivomani bmw:n, olen harjoittelussa kipsipoliklinikalla, sain viimein täytettyä kutsuntoihin hakeutumispaperit, sain ambulanssi harjoittelupaikan kevääksi savonlinnasta, ja ennenkaikkea valmistumiseni ei siirrykkään! Pitkästä aikaa on helpottunut olo kun asiat rullaavat hyvin eteenpäin :)






Ennen kaikkea tästä saan kiittää rakasta perhettäni, sukua ja ystäviä. Ihmisiä, joille riitän tällaisena kuin olen. Minun ei tarvitse muuttaa itsessäni mitään heidän takiaan.Ja kun et rakkaan ystäväsi kanssa ole puhunut yli puoleen vuoteen ja kysyt häntä kanssasi ulos, ei hän yhtään epäröi. Kaikki on kuin ennenkin. Mikään ei ole muuttunut. Sanoilla "kiitollinen, siunattu, onnellinen" on todella suuri merkitys. 







xoxo Heidi





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti